Turva elämän eri vaiheissa

Tällä sivulla

Työeläke, työkyvyttömyyseläke ja ansiosidonnainen työttömyyskorvaus perustuvat työssä ollessa ansaittuun palkkaan. Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmä ovat monilta osin työnantajien ja palkansaajien itsensä rahoittamia. Siksi on tärkeää, että olemme mukana niitä koskevassa päätöksenteossa.

Sosiaaliturvaetuuksien on turvattava riittävä toimeentulo

Suomen sosiaaliturva on rakennettu pitkälti lakisääteisten vakuutusten varaan. Tällä tarkoitetaan sosiaalivakuutusjärjestelmää, joka antaa turvaa erilaisten sosiaalisten riskien varalta. Sosiaalivakuutukseen perustuvia etuuksia ovat muun muassa työeläkevakuutus, sairausvakuutus, työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, työttömyysturva sekä kansan- ja takuueläkkeet. Nämä etuudet turvaavat toimeentuloa työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden, lapsen syntymän ja vanhuuden aikana sekä perheen huoltajan kuoleman varalta.  

Sosiaalivakuutuksen etuudet ovat ansiosidonnaisia ja perustuvat työntekoon. Etuudet rahoitetaan suurelta osin vakuutetuilta ja työnantajilta perittävillä vakuutusmaksuilla. Valtio rahoittaa verovaroin osan etuuskustannuksista. Sosiaalivakuutusjärjestelmää täydentää joukko erilaisia verorahoitteisia etuuksia, kuten asumistuki ja toimeentulotuki, joka on tarkoitettu viimesijaiseksi toimeentulon turvaksi.

Keinot sosiaaliturvaetuus- ja palvelujärjestelmän kehittämiseksi

• Riittävä toimeentulo on turvattava sosiaalisten riskien varalta. 
• Sosiaaliturvaetuuksien tulee olla riittävän selkeitä ja ymmärrettäviä kaikille.
• Sosiaaliturvan on tarjottava ihmisille hyvää huolenpitoa myös palveluiden, kuten TE- ja sote-palveluiden, avulla. Palvelujärjestelmän on tuettava ihmisten mahdollisuuksia saada työtä ja pysyä työssä sekä kannustaa osallisuuteen.
• Palveluiden tulee olla riittävän laaja-alaisia, oikein kohdennettuja ja vaikuttavia.
• Etuus- ja palvelujärjestelmät on rakennettava sosiaalisesti ja rahoituksellisesti kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. 
• Etuuksien ja palveluiden on tuettava työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista muuttuvissa elämäntilanteissa.

Työvoimapalveluiden kehittäminen on työllisyyspolitiikan keskiössä

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää oikein kohdennettuja ja laajennettuja palveluita työttömille ja työttömyysuhan alla oleville. Erityisesti vaikeasti työllistyvien, kuten ikääntyvien, maahanmuuttajien ja osatyökykyisten työllistymistä voidaan helpottaa varmistamalla henkilökohtainen palvelu. Työvoimapalveluiden kehittäminen on keskeinen osa työllisyyspolitiikkaa.

TE-palveluilla tarkoitetaan julkisia työvoima- ja yrityspalveluita, joiden tavoitteena on auttaa työnhakijoita ja työpaikkoja löytämään toisensa. Työttömille työnhakijoille tarjotaan apua työnhakuun, huolehditaan työnhakijoiden velvollisuuksien ja oikeuksien toteutumisesta ja tarvittaessa ohjataan muiden palveluiden piiriin.

Työvoimapalvelut siirtyivät valtiolta kuntien järjestämisvastuulle vuoden 2025 alussa. Käytännössä palveluista vastaavat usein kuntien muodostamat työllisyysalueet. Uudistuksen tarkoituksena on siirtää palvelut lähemmäs paikallisia olosuhteita ja työpaikkoja ja siten saada aikaan positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Työllisyyslukujen perusteella hyödyt eivät vielä ole realisoituneet. Paikallisten olosuhteiden tuntemus ja yhtymäpinnat muihin työllisyyteen liittyviin toimintoihin voivat auttaa kuntia työllisyyshyötyjen aikaansaamisessa.

Keinot työvoimapalveluiden kehittämiseksi

• Työvoimapalveluiden resurssit on pitkällä aikavälillä nostettava pohjoismaiselle tasolle.
• Työllisyydenhoidon onnistumista on arvioitava työllistymisen näkökulmasta. Työllistymistä edistäviä palveluja ja toimintatapoja tulee hyödyntää ja vaikuttavuudeltaan heikkoja palveluita karsia tai kehittää.
• Työvoimapalveluiden yhdyspintoja koulutukseen ja hyvinvointialueiden palveluihin on vahvistettava.
• Työttömille on taattava pääsy terveystarkastuksiin ja työkykyarviointiin jo varhaisessa vaiheessa. 
• Erityisesti korkean työttömyyden aikana työvoimapolitiikassa tarvitaan uusia ideoita ja kokeiluja, kuten uusi työllistämisen valtionyhtiö tai julkisen sektorin työllistämisohjelmat.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on turvattava

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyivät sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle vuoden 2023 alussa. Uudistuksen tavoitteena oli luoda laadukkaat ja yhdenvertaiset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut koko maahan, kaventaa terveyseroja, vahvistaa palveluiden saavutettavuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.  

Näyttää kuitenkin siltä, että hyvinvointialueiden tärkeimmäksi tehtäväksi on noussut kustannusten hillitseminen. Palvelujen kehittäminen ja saatavuuden parantaminen ovat jääneet sivuosaan. Alueelliset erot hoitoon pääsyssä ovat merkittäviä ja riski alueiden syvemmälle eriarvoistumiselle kasvaa. Hoitojonojen purkamiseksi rahoitusta on päätetty ohjata yksityiselle sektorille sen sijaan, että alueita tuettaisiin aiemman, tiukemman hoitotakuun saavuttamisessa.  

Hyvinvointialueiden rahoitus on riittämätöntä vastaamaan kasvaviin palvelutarpeisiin. Säästöpaineiden alla olevat alueet ovat joutuneet tekemään kipeitä leikkauksia ja priorisoimaan palveluita. Monella alueella pitkään jatkunut henkilöstöpula on muuttunut mittaviksi henkilöstövähennyksiksi.

Hyvinvointialueilla on vastuu sote-henkilöstön jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Ilman työolojen ja johtamisen määrätietoista kehittämistä ei pystytä varmistamaan, että sote-aloille on tulevaisuudessa riittävästi henkilöstöä. Työolosuhteita on kehitettävä ja alojen veto- ja pitovoimaa vahvistettava.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen luovat perustan väestön työ- ja toimintakyvylle, kaventavat hyvinvointi- ja terveyseroja, ja ylläpitävät turvallisuutta ja osallisuutta.  Hoitoon ja palveluihin pääsyn turvaamiseksi ja perusterveydenhuollon vahvistamiseksi tarvitaan riittävät resurssit ja monialaista yhteistyötä.

Keinot sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen turvaamiseksi ja palveluiden kehittämiseksi

• Julkisen sektorin tulee jatkossakin olla sosiaali- ja terveyspalveluiden ensisijainen tuottaja. Tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi palveluita voidaan hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta.
• Maakuntaveron käyttöönottoa on arvioitava yhtenä kannusteena hyvinvointialueille hillitä kustannusten kasvua.
• Alueiden tasa-arvoa on kehitettävä valtakunnallisesti, jotta palveluiden saatavuus turvataan yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisesti kaikkialla.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon suurinta henkilöstöryhmää johtamaan tarvitaan hoitotyön johtajia. Koulutetut hoitohenkilöstön johtajat ja esihenkilöt varmistavat henkilöstön saatavuuden, pysyvyyden ja hyvinvoinnin.
• Perusterveydenhuoltoa ja hoidon jatkuvuutta on kehitettävä.

Työttömyysturva on vakuutus työttömyyden varalle

Työttömyysturva on toimeentuloa varmistava turvaverkko. Sen tavoitteena on taata riittävä toimeentulo ja huolenpito työttömyyden osuessa kohdalle ja tilanteissa, joissa työtä ei ole riittävästi tarjolla.  

Työttömyysturva on osa sosiaaliturvaa ja koostuu erilaisten etuuksien ja palveluiden kokonaisuudesta. Työttömälle mahdollisesti myönnettäviä etuuksia ovat työmarkkinatuki, peruspäiväraha ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja niistä on säädetty työttömyysturvalaissa.  

Työn ja yhteiskunnan muuttuessa työttömyysturvan kokonaisuutta on kehitettävä aktiivisesti. Merkittävää on toimeentulon ja huolenpidon lisäksi muun muassa se, kuinka työttömyysturva toimii eri elämäntilanteissa ja kuinka osallisuutta, työkykyä ja osaamista voidaan kehittää työttömyyden aikana. Toimet, joilla työttömyyttä voidaan ehkäistä, ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä. 

Työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli työelämän ja sosiaaliturvajärjestelmän rakentajina. On tärkeää, että työttömyysturvaa kehitetään jatkossakin vuoropuhelussa eri yhteiskunnallisten toimijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa.

Keinot työttömyysturvan kehittämiseen

• Ansioperusteisen etuuden on mahdollistettava kohtuullisen elintason säilyttäminen työttömyyden aikana. 
• Järjestelmän rahoituksellisesta kestävyydestä on huolehdittava. Perusturvan lisäksi tarvitaan toimiva vakuutusperusteinen ansioturvajärjestelmä ja työn tekemisen pitää kannattaa. 
• Osaamisen kehittäminen on huomioitava työttömyysturvassa nykyistä paremmin. Tämä tarkoittaa panostuksia työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja työttömille joustavampia ja tehokkaampia mahdollisuuksia opiskella työttömyyden aikana. 
• Työttömyysturvajärjestelmän täytyy huomioida itsensä työllistäjien sekä silppu-, osa-aika- ja keikkatöissä olevien työntekijöiden tarpeet nykyistä paremmin. 

Eläkejärjestelmän on kehityttävä muuttuvan yhteiskunnan mukana

Eläke on etuus, jota maksetaan toimeentulon turvaksi vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman takia. Lakisääteiset eläkkeet muodostuvat työeläkkeistä ja kansaneläkkeistä. Työeläke kertyy tehdyn työn perusteella. 

Työeläketurvan rahoitus perustuu jakojärjestelmään, jossa suurin osa rahoitetaan vuosittain työntekijän ja työnantajan työeläkevakuutusmaksuilla ja osa aiemmin rahastoiduilla maksuilla sekä sijoitustoiminnan tuotoilla. 

Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat sekä eläketurvan sisällöstä että sen rahoituksesta. Työeläkejärjestelmä ja työeläketurvan varmistaminen ovat tärkeä asia palkansaajajärjestöjen edunvalvonnassa. 

Suomalainen työeläkejärjestelmä on perusteiltaan hyvä. Eläkejärjestelmän on kuitenkin kehityttävä muuttuvan yhteiskunnan vaatimusten mukana, jotta kyky maksaa eläkkeet säilyy myös tulevaisuudessa. Erityisesti pitenevät elinajat, vanheneva väestö ja pienenevä syntyvyys haastavat työeläkejärjestelmämme. Tavoite on, että työeläkkeiden rahoituksellinen kestävyys voidaan turvata pitkälle tulevaisuuteen.

Keinot eläkejärjestelmän kehittämiseksi

• Jotta työurat pitenevät, työelämän turvaa on parannettava ja työkykyä edistäviä toimia otettava käyttöön. 
• Eläkelupauksesta ja työeläkejärjestelmän perusperiaatteista on pidettävä kiinni.
• Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on varmistettava.
• Sukupuolten välistä epätasa-arvoa eläkkeissä on kurottava umpeen.